Kesä 2024, sähköveneellä liikenteessä

On viikko juhannukseen ja kun lomaa on enää se viikko jäljellä niin järkeilin että nyt olisi aika tehdä vähän pidempi veneretki johonkin. Kunhan kokeilisi vene elämää, nukkuisi ankkurissa, satamissa yms. Nauttisi nyt täysillä koko viikosta ilman kiirettä ja menee sinne minne haluaa kunhan vain olisi ensiviikonloppuna juhannuksen vietossa kaverin mökillä.  Ei tälläkään reissulla sattumuksilta vältytty, suoraan sanottuna pelotti itseänikin miten käy ja koko ajan piti olla kaksi varasuunnitelmaa takataskussa. 

Alkukesästä olin asentanut veneeseen 230v järjestelmän ja maasähkölataus järjestelmän joten ostin lisävarustukseen mikron, keittolevyn ja sähköpatterin että pärjää vaikka mikroruuilla ja murukahvilla.  Veneen oma 12v jääkaappi oli sanonut sopimuksen irti jo vuosia sitten joten 12v kompressori kylmälaukku ajoi saman asian ja sopi vielä hyvin penkkin alle piiloon.  

Vesillelasku

Tätä kesää olin odottanut koska viime kesänä ei ehtinyt laittaa venettä vesille ollenkaan.  Mutta nyt se tapahtui. Olin pojan kanssa puuhastelemassa venettä vesillelaskukuntoon Joroisissa josta sitten lähdettiin liikenteeseen. Oli jo iltamyöhä kun saatiin naapurin traktori avustuksella vene vesille jotain klo 21. Taivas näytti todella synkältä ja ukkostakin oli luvannut.  

Näköjään yhdeksän aikaan oltiin jo menossa alkumatkassa. Ukkosrintama oli takana tulossa mutta ukkostutkassa ei näkynyt salamointia joten uskalsin lähteä menemään.  Tämä on näyttökuva puhelimen ruudusta (samsung galaxy fold 4). Joka on erinomainen ja riittävän kokoinen vaikka pyörittämään kahta sivua auki. Toisessa näytössä on karttaselain ja toisessa ihan nettisivulla oleva ukkostutka.  

Ei kuitenkaan päässyt sadetta karkuun ja vettä alkoi tulemaan ihan kunnolla että näkyväisyys meni aika kehnoksi niin vielä kolmanteen näyttöruutuun marinetrafic varmuuden vuoksi (tämä sovellus näyttää yleensä isommat laivat).  Poikakin nukahti niin ajellaan minkä jaksaa. 

Kello oli jotain puolen yön kun totesin ettei enää jaksa ajaa vaikka akussa ois riittänyt virtaa vielä vaikka kuinka. Karttaselain näytti että lähistöllä on joku retkisatama Taivalsaari ja hyvän näköinen poukama ankkurointiin.  Varovasti poukamaa lähestyminen ja kaikuluotainta seuraten keskelle poukamaa. Ankkuri veteen ja ankkurivalo päälle. Tämän kokoisella veneellä ankkurointi oli tuohon aikaa parempi ja helpoin vaihtoehto kun yksinään teutaroida köyttä maihin kiinni.  Eikä maihin tarvitse edes päästä kun veneessä on kaikki tarpeellinen, tässä tapauksessa vessa. Lapsikaan ei herännyt ankkurointihommissa.  Oli Toukokuun loppu ja vähän viileä joten se sähköpatteri tuli tarpeeseen.  

Taivalsaaren poukamassa aamu näyttää tältä. 

Vesi kiehumaan että saa murukahvit juotua. Aamu näyttää aurinkoiselta, loistavaa! Saadaan huoletta jatkaa matkaa vaikka olikin patteri päällä yön.  Aamupalat, hammaspesut, ankkuri ylös ja kohti järvisydäntä!  Kuitenkin ennen sitä harjasin aurinkopaneelit vedellä puhtaaksi kun olivat vuoden aikana pölyyntyneet. Saa niistäkin sitten täydet tehot irti. 

Eipä ollut muita veneilijöitä, muutama kalastaja veneineen näkyi koko reissulla. 

Taivalsalosta noin kolmisen tuntia tultu ja nyt alkaa järvisydän häämöttämään. 

Järvisydän, Rantasalmi

Tämä melkein jokakesäinen rituaali käydä järvärissä veneellä toteutui nyt vähän hiljaiseen aikaan ennen varsinaisen kesäkauden alkua. Ensimmäistä kertaa oli toinen lapsista mukana joten paikkoja katseli selvin mielin, toisin kun yleensä, joskus nämä reissut kaveriporukassa ovat venyneet yön yli.   Lähestyttäessä meitä odotti mahdottoman pitkä laituri mikä on kuumimpaan aikaan täynnä veneitä. 

Paikka jaksaa aina vain ihastuttaa tunnelmallisuudellaan ja tähän on käytetty aikaa ja ajatusta.  Suosittelen lämpimästi. Paikasta saa kaiken irti olemalla ainakin pari päivää, on kylpylää, hotellia, mökkejä, viininmaisteluita, risteilyitä yms muita aktiviteetteja ja ohjelmaa.  Tänne pääsee myös autolla ja rinteillä näytti olevan myös karavaanipaikkoja.  Tämä paikka sijaitsee noin varkauden ja savonlinnan puolessa välissä ja löytyy kartoilta nimellä porosalmi.   

www.jarvisydan.fi

Laituriin päästy, muutama isompi vene oli jo parkissa. Mitähän mahtoivat miettiä tästä hökötyksestä.  Kyllähän se vähän surkealta näytti noiden isompien ja uudempien rinnalla mutta näillä mennään. 

Poitsu sai leikkiä rannalla ja kastella vaatteensa.  Vesi oli vielä niin kylmää ettei ollu asiaa uimaan asti.  Muutama tunti katseltiin paikkoja kun veneen akku siellä latautuu auringolla.  

Siitä sitten vene kaverin laituriin parin tunnin päähän odottamaan juhannusviikkoa.  

Juhannusviikko 2024 

Vihdoin päästään siihen itse juhannusviikkoon kun välissä on käyty ajamassa nosturia ja maitoautoa.  Loma alkaa mukavasti, ensimmäinen rantautuminen ukin laituriin ja siitä saunaan. 

Tätä maisemaa katsellessa tuli hyvä fiilis että tästä tulee hyvä viikko. Kun on saunottu niin matka jatkuu kohti kangaslampea kun olen pitkään miettinyt siellä käymistä veneellä. Lisäksi lapset oli siellä mummolassa joten nyt on hyvä hetki ajella sinne kun ei hirveitä aikatauluja ollut. 

Mukava oli ajella tyynellä kelillä ja katsella mökkejä rannoilla. Kun on ihan tyyntä se on niinkun taianomaista, saunojen ja paljujen savut jää leijailemaan järvelle. Vielä oli vesillä hiljaista toisinkuin arvata saattaa mitä on viikon päästä tiedossa.  

Olin saanut maanomistajalta luvan jättää vene parkkiin kallioiseen rantaan. Ja siitä oli parin kilometrin matka. Minulla oli sähköpotkulauta mukana niin sekin meni yhdessä hujauksessa.  Kävin vähän Kangaslammin salelta täydennyksiä viikkoa varten vesille. Kun en vielä edes tiennyt mihin matka suuntasi. 

Maanantai 18.7

Illasta startti, lupaili epävakaista koko viikoksi. Kuten kuvasta näkyy niin tulee ihan reippaasti, mutta en antanut sen häiritä. Nokka kohti Oravia. 

Äimisveden selällä tuli tämä näky ennen tappuvirran lossia, tuulen puuskat tuntui todella ja kävi siinä mielessä että ei voi tässä tuulessa pitkin ajella kun virta ei sitten kauaksi riitä. 

Kyllä se tuuli tyyntyi taas iltaa kohti tappuvirran jälkeen.  Tässä kuvassa on jokseenkin virtaisa paikka kun Heinäveden reitiltä virtaa niin sanotusti alaspäin eli mennään vastavirtaan. Virtaukset huomaa hyvin hitaalla veneellä, varsinkin tällä kun seuraa moottoritehoa ja nopeutta.  Tässä tapauksessa ei tuulikaan vaikuttanut. Ohitettua Heinäveden reitin alkupään niin nopeus alkoi kasvamaan samoilla moottoritehoilla joten päättelin että nyt mennäänkin jo myötävirtaan.  Ihan loogista kun kartasta katsoo että miten ne vedet voisivat virrata. 

Akku alkoi olla jo kypsä tälle päivää ja löysin ankkuripaikan läheltä oravin kanavan suuta. Mikrolle ei vielä ollut löytynyt paikkaa joten siihen vaan ja iltapalat lämmitykseen.

Siinä pähkäilin että missä sitä kävisi tällä viikolla. Yhtenä vaihtoehtona katselin Heinäveden reittiä ja mitä sieltä löytyisi. Mietin ihan tosissaan koloveden kansallispuistoa. Siellä oli kuulemma polttomoottorilla ajo kielto, joten sähköveneellä siellä ehkä saisi kulkea.  Olisihan se hienoa käydä sekin katsomassa, mutta kuitenkin se on keskellä ei mitään ja pyykkiäkin täytyisi pestä joten oravi on tuossa lähellä niin sinne siis ainakin ihan ensin.  

Heti kun aurinko alkoi paistaa niin ankkuri ylös ja hiljalleen menoksi, pääsi vielä myötävirtaan ihan mukavasti vajaalla tuhannella watilla. Saarien suojissa ei tuulellakaan ollut merkitystä. 

Oravi

https://www.oravivillage.com/fi

Tämä kuva on se hetki johon kiteytyy koko veneretken syvin tarkoitus. Ei kiirettä, voi vaan olla ja ottaa vaikka oluen sen kunniaksi.  

Oravi on kaunis paikka kanavakylän varrella keskeisellä sijainnilla savonlinnan ja Varkauden puolivälissä. Kuten jo aiemmin puhuin, lähistöltä lähtee niinsanottu Heinäveden reitti josta pääsee Kuopioon asti jonka varrella on monta sulkua vesistön korkeuserojen takia.  

Oravissa on ruukinrannan puolella ravintola isolla terassilla ja kauppa. Lisäksi toisella puolella kanavaa on makasiini missä on kesäisin aina jotakin, yleensä ravintola. Nyt makasiinin laiturissa näytti olevan joku vuokrattava sauna.  

Kuuleman mukaan eräs edesmennyt liikemies rakennutti jahtinsa sillä periaatteella että kunhan se vain sopii oravin kanavaan, koska tykkäsi paikasta niin paljon. 

Otin laituripaikan yöksi joka maksoi 20 euroa, siihen sisältyy saunat ja pyykkitupa, septin tyhjennys yms. Noh pyykkiä on pestävä joten ostin kaupasta pesuainetta ja pyykit pyörimään.   

Kuitenkin siinä kun pyykit oli pyörinyt kuivausrummuissa noin 19 aikaan ja oravissa näytti hiljaiselta niin ajattelin että pitäiskö lähteä ilta aurinkoa vasten savonlinnan suuntaan.  Oispahan sitten käyty sielläkin.  Lähdin sitten menemään, iltasella kun mukavasti tyyntyy keli ja on kuitenkin tiistai ilta että varmasti ehtii vielä takaisinkin. 

Klo 22.30 

Ajetaan niinkun auringonlaskuun.  

Seuraava yöpaikka löytyi sitten hietasaaren takaa. Oravin ja savonlinnan puolesta välistä. Hietasaaressa on retkisatama.  

Yö Hietasaaressa ankkurissa. Matka jatkuu taas noin puolen päivän aikaan.  Matarinsalmesta läpi Haapavedelle. Siinä vaiheessa alkoi olla tuulta sen verran että aallokossa oli vaahtopäitä, mikä ei menoa haittaa. Ainoa murhe oli että toivottavasti takasin päin pääsisi myös myötätuulessa. 

Laitaatsalmesta citymarketin asiointilaituriin, täydennyksiä kaappiin ja juhannuksen varalle jo. Tässä vaiheessa puoliso ja lapset mummoineen tuli ottamaan kyytiä. Ajeltiin Olavinlinnan ympäri ja sitten kauppatorille lörtsyille. Harmi kun ei tullut otettua kuvaa Olavinlinnasta. Pitääpä katsoa löytyiskö joku vanhempi kuva aiemmilta reissuilta. 

Ei löytynyt linnasta kuvaa. Kuitenkin siinä mietin että on jo keskiviikko ja juhannus kolkuttaa jo parin päivän päässä joten en malttanut jäädä Savonlinnaan yöksi vaan nokka kohti oravia.  Iltaa kohden taas vähän tyyntyi mutta pikkunen sivutuuli. Ajattelin taas ottaa tutun paikan Hietasaaren rannasta. Juuri ja juuri riitti akuissa potkua perille asti. 

Ankkuri pohjaan ja unille.  Kuitenkin yöllä noin klo 3  havahduin outoon kilinään että mikä pitää tommosta ääntä. Tajusin että sehän on saatana ankkuri mikä raahautuu pohjaa pitkin. Ennenkun pääsin edes pystyyn, se ankkuri otti johonkin kiinni ja vene heilahti ihan kunnolla että kaaduin. Ei onneksi käynyt mitään, katsoin ympärille enkä heti tunnistanut sijaintia. Noh GPS päälle ja näytti että olen kuhaluodossa kiinni. Olen siis ajelehtinut vajaan kilometrin kaakkoon siitä mihin ankkurin laskin. 

Tuuli oli kääntynyt yöllä, vene kääntyi ja ankkuri pääsi irti. 

Oli tuuria ettei sattunut mitään Eikä vene osunut kiville. Siitä sitten repimään ankkuria, ei käsin irronnut millään joten laitoin ankkurinarun veneeseen kiinni ja lähdin vetämään moottorilla. Sieltähän se irtosi lopulta. 

Olin ajanut akun illalla aika kuivaksi joten koitin vain ihan hiljaa körötellä takasin. Tällä kertaa ajoin veneen mahdollisimman lähelle rantaa. Kyllä se siinä yön aikana joitakin metrejä liikkui ja en kovin hyvin nukkunut. Varmaan siinä kivikkopohja missä ei ankkuri pidä.    

Torstai

Aamulla heräilin johonkin aikaan ja perinteiset aamutoimet siinä. Tutkailin että kylläpä saaren takaa käy jonkinmoinen aallokko. Odotin johonkin 14 että akku oli vähän latautunut ja aurinko paistaa niin pakko sitä on lähtee koittamaan. Heti kun ajoin siihen aallokkoon niin totesin että nyt ei mennäkään pienillä virroilla. Piti laittaa jo melkein täysi kaasu että vene pysyy hallinnassa. Ja suorassa aallokkoon nähden.   

Kyllä se matka siinä eteni 3-4 tuhannella watilla noin 4-5km/h. Mikä tarkoittaa että pitkälle ei päästä ja pakko on pysähtyä johonkin lataamaan akkuja. Siinä mennessä tuuli alkoi pikkuhiljaa työntämään venettä itäänpäin ja ois pitäny alkaa korjaamaan kurssia aika rajusti. Siinä kuitenkin näytti olevan pikku saari ihan lähistöllä, näytti olevan Harakkaluoto. Niin sen taakse ois hyvä mennä suojaan tuulelta.  

Tämä vaihtoehto oli paras kaikista surkeista joten kolistelin varovasti saaren rantaan missä oli pelkkää kiveä ja ottihan se kiviin kiinni mutta pakko se on. Pelkkä ankkuri ei tullut kysymykseen sillä tuulella. Yksin kun on liikenteessä tuon kokoisella veneellä niin se oli pakko jättää rantautuessa moottori pyörimään ja painattamaan rantaa kohti ettei se karkaa kun käyn pujottamassa narun puun ympärille.  Pitkä keulaköysi vain puun ympäri että molemmat päät on veneessä että pääsee irtautumaan ilman maihinnousua. Sitten tarpeeksi löysiä että heittää perästä ankkurin ja siinä tiukkailee niin ettei ota kiville.   Huh turvassa toistaiseksi. Pyttipannua mikroon ja terassille syömään. 

Youtubessa löytyy lisää ajatuksia. 

https://youtube.com/shorts/fG1WtZEigQ8?feature=shared

Kuitenkin kuvittelin että ehkä se tuuli vähän tyyntyi joten ois se jatkettava matkaa. Reittiä kävin tarkasti läpi että ei olisi enää kun yksi paha selkä ja sen jälkeen pääsis jo saartensuojaan vaikka ankkuriin. Kello jotakin noin 17.  

Akku on ainakin latautunut jo aika hyvin joten eikun etenemään. 

Klo 18.05 sinne jäi harakkaluoto. Minä kun kuvittelin että tuuli olisi jo tyyntynyt niin vielä mitä. Pahin on vielä edessä. 

Kohti tuunaanselkää ja aivan karmea luoteistuuli mikä painaa venettä kohti Haukiniemen kallioita. Täysi työ pitää vene suorassa ja vähän jo pelotti että miten käy. Rannassa näkyi kelluvan katkennut reimari. Varasuunnitelmia piti olla ainakin kaksi. Tuunaanselän laidalla alkoi sitten kunnon ristiaallokko ja en voinut muuta kun ajaa matalikon läpi että matka jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Mietin jo ankkurin laskemista siihen mutta ei siinä aallokossa tuntunut hyvältä. 

Pääsin selän ohi ja etsin ankkuripaikkaa mutta kuitenkin siinä edessä häämötti louhisaaret missä on retkisatama ja sinne varmasti pääsee johonkin puuhunkin kiinni. Sinne pääsin puuhun kiinni ja ankkuri perästä. Sai huokasta että ihme että ollaan tässä asti. Oravin kanavan suu melkein jo näkyy.  Ja eikun nukkumaan kello oli ainakin puolen yön.  Menihän tuossa tuiskussa 8km matkaan sen 6 tuntia.