Amsterdam, Hollanti 2023

Amsterdam, tuo kannabiksen hajuinen, 1100 luvun amsteljoen suistoon rakennettu arkkitehtuurin ihme kanaaleineen ja punaisine valoineen tarjosi pariksi päiväksi paljon näkemistä ja tekemistä.  Puhelin tallentanut hyvän aikajanan kuvina ja kellon aikoina joten käytän niitä hyväkseni.  Näistä saa kukin ottaa vinkkejä kauanko menee siirtyä paikasta paikkaan. 

Miksi Amsterdam?

Olin kuullut siitä tarinoita lähinnä kannabiskahviloista ja laillisesta prostituutiosta. Laulussa kerrotaan amsterdamin sijaitsevan merenpohjassa mutta kaupungista kiinnostuin vasta sitten kun selasin airbaltikin sivuja ja että ne lentää Tampereelta suorilla lennoilla amsterdamiin.  Jostain luin että täällä kannattaa käydä vielä ennenkun merenpinta nousee sillä lentokenttäkin on jo 7 metriä merenpinnan alapuolella. En tiedä paljonko pitäis merenpinnan nousta ettei sitä saisi enää padottua. 

Suunnitteilla oli viikonloppureissu tiettynä ajankohtana vain johonkin. Tämä sattui täydellisesti aikatauluun ja Budjettiin. Perjantaina lähtö klo 17 ja paluu Sunnuntaina iltapäivällä.  

Olen aina ollut kiinnostunut vanhasta arkkitehtuurista, historiasta ja yleensäkin matkailusta.  Mitä enemmän imuroin paikasta tietoa, sitä enemmän kiinnostus heräsi ja lopulta varasin lennot.   #yolo 

Noniin lennot varattu ja enää majoitus mikä pisti sitten vähän irvistelemään kun oli aika kalliita huoneita joten jouduin tyytymään yhteismajoitukseen eli huoneessa nukkuu muitakin.  Huoneiden kalliit hinnat selittyi sillä että briteillä oli joku päivä minkä takia damissa oli heitä hirveästi.  Maksoinkohan siitä pelkästä sänkypaikastakin sata euroa yöltä. 

Day 1 Perjantai

Klo 15.30 

Lähtö lähestyy, autolla pirkkalan kentälle 20min ja turvatarkastuksen läpi.  Tottakai Lähtö olunen siinä odotellessa. 

Klo 17.05

Tätä näkyä katsellessa huolet ja murheet viimeistään unohtuu.   Lentoaika about 2 tuntia.

Klo 19.00

Laskeuduimme Schipholin lentokentälle ja sen mittakaavan esim suomen lentokenttiin huomasi kun jo pelkkä rullailu kiitotieltä terminaaliin kesti jo huomattavan aikaa. Samoiten kun astui terminaaliin ja lähti etsiskelemään junaa amsterdamin keskustaan.  Tämä kuva otettu takaisin tullessa kun en tullut ottaneeksi tullessa kuvaa kentästä. 

Kentältä junalla keskustaan, siitä 10min kävely hotellille. Hotelli on kuvassa Budget hotell tourist inn. Kiitos google streetwiev. Siisti hotelli, ainut vain se huoneen jakaminen muiden kanssa mutta se ei yksin matkustavaa paljon haittaa. Jokaiselle oli kuitenkin oma lukittava kaappi johon jätin repun ja eikun ulos etsimään syötävää.   Tästä oli puhelimessa video ulos mennessä, klo 19.51. Siis vajaa tunti siitä kun kone laskeutui schipholille.  Taisi olla se juna juuri sopivasti lähdössä lentokentältä kun kerkesin siihen.  

Klo 20.57

Noin tunnin verran ihmettelyä lähinurkilla, pari vähän hämärää kuvaa josta tämä oli paras. Alkoi nälkä olemaan ihan tosissaan kun ei tahtonut löytyä ruokapaikkaa sitten millään. Jouduin turvautumaan taas Googleen.  Löytyi joku triparvisorin suosima italialais paikka mistä saa vähän kaikkea.  Nimeä en muista yhtään. 

Klo 21.22 

Vihdoin sain ruokaa ja juomista. Tämä paikka oli todella viihtyisä, selvästi perheyritys. Sisäänheittäjänä toimi vanhempi herra, jonka olemus oli jotenkin herttainen höppänä. Varmaan paikan omistaja tai omistajan isä, hän käyskenteli ravintolan edustalla, jutteli asiakkaille ja ohikulkijoille. Hän kävi myös minun luonani ja juttelimme jonkun aikaa. Kertoi olleensa noin kymmenen vuotta täällä ja sanoi nähneensä kaikenlaista. Eniten hän hämmästeli brittituristien juomahaluja, Varmaan jonkinlainen kulttuurishokki italialaiseen juomatapaan. Hän kertoi että he saattoivat juoda kymmenenkin olutta kerralla eikä tunnu missään ja selitti että munuaiset menee. Minä tietysti nyökyttelin ja mietin mielessäni että mitähän tämä miettii suomalaisista. 

Tässä kohtaa laitoin facebookiin ensimmäisen päivityksen jossa näkyi sijaintitieto. Kohta puhelin soi ja kaveri soittaa että mitä vittua sä teet yksin damissa?  No miksikäs ei? Kun ei ollut mukaanlähtijoitä ni lähdin yksin. Se vain tuppaa jäämään kavereiden kanssa puheen tasolle se reissuun lähtö että joskus lähetään joo ja kelle käy mikäkin ajankohta ja kelle ei.  Ja onhan tämä ensimmäinen matka ihan yksin, mikä on toisaalta ihan hauskaa. Pitää vaan pitää järki päässä ettei tule otettua liikaa eikä mitään ylimääräistä.  

Klo 22.09 

De Vallen (punaisten lyhtyjen alue) 

Pastat syöty ja sitten navigoimaan kohti De Vallenia, olihan tämä nähtävyys käytävä katsomassa. Tämä vielä herää henkiin niinsanotusti vasta iltamyöhällä ja sen kyllä huomaa väkijoukosta. Melkeinpä ihmismassoja seuraamalla pääsi perille. Muutamien siltojen ja kanaaleiden yli noin parikymmentä minuuttia perille.   Olo oli vähän sama kun ruisrockin jonossa, ihmisiä oli aivan tolkuttomasti.  

Klo 22.56

Theatre casa rosso eli ns seksiteatteri mihin luulin ostaneeni liput. Samainen teatteri komeili Juha Vuorisen tiktok tilillä että oli saanut tuolta hyvää aineistoa kirjaansa.  Kovasti suositeltu paikka seksistä kiinnostuneille, monet pariskunnat kehuivat tätä paikkaa. Itse en tässä kuitenkaan käynyt vaikka piti, koska joen toisella puolella oli lipunmyyntiluukku jossa luki casa Rosso joten otin siitä liput. Ihmetyksekseni mies ohjasi minut ihan muualle, mikä alkoi vähän arveluttamaan että onkohan tämä nyt ihan oikein. 

Kuitenkin siinä oli ilmeisesti naiskaverukset vai liekkö pariskunta haahuilemassa samaa osoitetta joten lyöttäydyin vähän niinkun samaan porukkaan ja löysimme oikealle ovelle.   Ovesta sisään ja totesin että ehkä tästä hengissä selviää kun tarjoilja tuli kysymään että mitä haluaisin juoda? "olutta" sanoin ja hän ohjasi minut yläkertaan.  Edessäni avautui niinkun teatteri mihin oli laitettu vähän samannäköiset pitkät penkit kun kirkossa. Tosin se virsikirja teline oli tasainen että tuoppi kesti pystyssä.   

Tuoppi tuodaan ja porukkaa oli jonkunverran. Kaikki yhtä pihalla että mitä seuraavaksi tapahtuu.  Sitten alkaa musiikki soida ja lavalla vihreä kangasverho avautuu ja siinä mies ja nainen harrastaa sitä itseään. Minä silleen että okei mikähän tässä on loppu huipennus. Noh minuutin päästä meni verho kiinni, ahhaa. Noh minuutin päästä verho avautui taas ja asento oli vaihtunut. Samaa rataa jatkui ties miten kauan, porukka välillä vaihtui yleisössä ja lavalla non stoppina.  Olihan se taas yks kokemus lisää, eipähän ole päässyt livenä todistamaan toisten muhinointia vaikka oisin voinut elää ilman tuotakin näytöstä.  

Sitä mitä siellä toisessa teatterissa ois tapahtunut, ei taas tiedä. Oisko siellä ollu jotain säväyttävämpää 😆

Klo 23.50

Jahas vielä täällä.   Kuvaaminen täällä on hyvin rajoitettua, vähänkään kun edes kävelet puhelin kädessä niin katsotaan pahasti, varsinkin näyteikkunoiden tytöt. Sain todistaa muutamaakin episodia kun britit yrittivät kuvata näyteikkunoita niin naiset jalkautuivat ulos asti selvittelemään että puhelin pois. 

Tämän jälkeen minulle suositeltiin glubia jossa oli alakerrassa jotain baanaaneihin liittyvää ja yläkerrassa ihan vaan baari. Tähän banaanipaikkaan maksoi liput aika paljon joten päättelin että tuolla tapahtuu jotakin mitä en nyt varattuna miehenä tarvitse, joten yläkertaan ja tiskille.  Sekin paikka oli semmoinen tyypillinen strippibaari, joku tanssii tangon ympärillä ja jollekin annetaan vähän lähempää tanssia rahaa vastaan.  

Ei siinä pitkään menny kun yksi tuli juttelemaan niitä näitä että mitä haluaisin ja haluanko privaattiin yms yms. Otetaanko samppanjaa yhdessä ja juhlitaan. Ehdotti hän myös että ostaisinko hänelle juhlamekon huomenna.  Hohhoijjaa, tämä on näitä että rahat saa kyllä hävitettyä ja käteen jaa vain tyhjä lompakko.  Tätä samaa riemua saa suomestakin halutessaan joten imaisin kaljan ja lähdin ulos.    

Klo 01.05

Viimeinen tarpeeksi epäselvä kuva julkaistavaksi tältä päivältä.  Kuitenkin ennen tätä de vallenilta lähdettyä seurasin väkijoukkoa ja ei kovin kaukana oli ilmeinen baarikeskittymä. Joku south africa baari näytti tarpeeksi eksoottiselta niin menin sinne. Baari oli ehkä puolillaan ja ilmeisen selvästi vetänyt puoleensa afrikkalais taustaisia ihmisiä mitkä katsoivat minua. Kuitenkin nielin epävarmuuteni ja menin tiskille istumaan ja oluelle.  Siinä sitten kuitenkin jutustelin joidenkin ihmisten kanssa ja hyvä tyyppejä olivat. 

Samaisessa baarissa katseeni kiinnittyi naiseen tiskin päässä, oli selvästi joko töissä täällä tai joku tarjoilijan tuttava. Mietin että missä ihmeessä olen nähnyt tuon aiemmin. Varmaan tuopin jälkeen sen muisti että tämähän on se outlander sarjasta se Geilis Duncan eli hollantilainen näyttelijä Lotte Verbeek.  Kävin sitten kysymässä yhteiskuvaa mutta tuli täysi tyrmäys 😅   

Noh ilta jatkui, kadulla oli väkeä aivan sikana. Jotenkin siinä aloin syystä tai toisesta juttelemaan yhden brittimiehen kanssa, kerroin olevani yksin täällä yms yms. Hän sitten pyysi liittymään heidän synttäriseurueeseen jossa oli ystävätär täyttänyt 40 vuotta.  Naisväki oli selvästi varautuneita että mikä tämä suomalainen huijari muka täällä yksinään tekee 😆 Piti kaivaa Facebookista profiili sun muuta mutta sain ehkä vakuutettua heidät vilpittömyydestä.  Olipahan ikimuistoinen ilta ja sain uusia ystäviä mikä on elämän suola.  

En muista kuinka myöhään meni mutta sen muistan hotellille paluusta että piti mennä semmoisen pimeän kujan läpi. Ajattelin että täällä jos ei tule tapetuksi niin sitten ei missään. Oli se näky vähän sama kun jossain jenkkileffoissa joku ryöstetään yms yms.  Ei se mun arvaus hirveen mönkään menny kun jostain sivustasta ryntäsi joku, ei ottanut selvää oliko mies vai nainen. Hän oli selvästi epätoivoinen kun tarjosi että "20 eurolla teen sulle ihan mitä vain". Samalla kun pitelin kiinni lompakosta taskussa niin sanoin vaan no thanks ja jatkoin äkkiä matkaa ennenkun sieltä tulee näitä enemmänkin.  Seuraavahan oli jo nurkan takana vinkumassa rahaa. 

Surullista miten ihminen ajautuu tuohon tilanteeseen. Mutta kun en voi tietää oliko heillä oikea hätä, ainakin tämä jälkimmäinen.  Ensimmäisen kohdalla kyllä uskon että jos parilla kympillä ois irronnut vaikka mitä. Taikka sitten sekin oli joku houkutuslintu,että jos oisin suostunut niin kohta oisin ite ollu jossain ottavana osapuolena, taikka vähintäänkin ryöstön uhri. 

Day 2 Lauantai

Klo 12.25 

Sängystä kun heräilin ja katsoin kelloa 12 aikaan että se mun heinekenin panimokierros alkoi muuten nyt. Juu no se jäi nyt sitten menemättä, mutta suosittelen kaikille muille. Siihen kierrokseen taisi sisältyä olut.  Aamukahvia etsimään. 

Klo 13.00

Satuin kävelemään sen eilisen ravintolan ohi ja siinä mainostivat english breakfast niin tottakai ei voi pettyä. Ja kun ei sinne heinekenin panimolle ehtinyt niin maistellaan nyt sitten miltä se ois maistunut siellä paikanpäällä.  

Sain syötyä kaikki paitsi pavut, vanha isäntä tuli vitsailemaan että tuon voisi laittaa seuraavalle lautaselle ja ottaa siitä 2 euroa 😆  siinä sitten hän tavalliseen tapaan käyskenteli ravintolan edessä ja parille naiselle sitten vähän koitti vinkata ravintolaa niin olivat kyllä selvästi pilvessä, jatkoivat matkaa. Sen jälkeen isäntä katto mua ja pyöritti sormea päänsä kohdalla niinkun viriviritööttööt. Vähän huvitti. 

Klo 18.35

Nämä on jotenkin huvittavia, tuo on niinkun erillinen talo vaikka ne ovat vain ihan toisissaan kiinni. 

Klo 19.44 

Tämä päivä meni kävellessä ja koomaillessa. Välillä kävin päiväunilla huoneessa, tutustuin siinä vieruskaveriin että mistä kaukaa hän on tullut. En ymmärtänyt mitä se englanninkielinen sana tarkoitti. Mutta näytti sitten mapsista paikkaa nimeltä Pohjois Makedonia. Se oli omanlaisensa persoona, vähän tuli jostain semmonen borat habitus mieleen 😅  

Sauna Deco 

Jossain vaiheessa päivää teki mieli lähteä käymään jossain saunassa/kylpylässä. Että miltä paikallinen Sauna näyttää. Kuvia ei tullut otettua eikä tietysti kylpylässä voinutkaan.  Mapsi näytti tämän piilopaikan ja on todella piilossa. Sisäänkäynti näyttää tavalliselta huoneiston sisäänkäynniltä.  Eikun vain sisään ja vastaanottotiskillä odotti mies mikä ilmoitti että kylpylä olisi täynnä.  Kerroin että olen suomesta ja tarvitsen saunaa. Miehen ilme kirkastui että kyllä nyt yhdelle suomalaiselle on aina tilaa.  Luulen että hän oletti minun olevan joku mölyävä britti 😅 

Sain avaimen, hän antoi pyyhkeen ja näytti että tuolla on pukuhuone ja tuolla saunat yms. Ja niin uimahousuja ei saa käyttää. Minä että ollenkaanko? Kyllä, vain pyyhe. Minä että selvä peli. Pukuhuoneen oven avattua laitoin sen takaisin kiinni kun näin alastomia naisia. Hetken siinä mietin että ei tässä muutakaan ovea ole ja tänne se opasti niin menin sisään naisetkaan eivät suuremmin häiriintynyt ni päättelin että tämä vaan on semmonen unisex pukuhuone.   

Sitten vain pyyhe päälle ja käppäillä suihkuun. Siellä jatkui samainen unisex meininki. Siinä kaunis nainen pesi itseään viereisessä suihkussa, katseli minua ja minä sitä. Hymyiltiin ja oltiin ihan hiljaa pelkkä suihkun ääni taustalla. Tämän hetken katkaisi parin muun miehen tulo saunasta, joten aika mennä saunaan.  

Saunassa oli kuiva tunnelma. Iso sähkökiuas ja siellä sitten jurotetaan ja hikoillaan. Vähän aikaa katselin sitä sitä touhua ja löytyhän se kiulu ja kauha sitten lauteiden alta. Kävin täyttämässä kiulun ja menin sen kanssa takaisin saunaan ja ne pari miestä katsoi vähän epäuskoisena kun aloin mättämään vettä kiukaalle. Hävisivät hyvin äkkiä.  

Saunasta tultua suihkun kautta allas osastolle. Siellä vallitsi rauhallinen tunnelma, oli ehkä kymmenkunta henkilöä. Yhdessä nurkassa pieni kahvila, ostin mineraalivettä ja istahdin juomaan pöytään. Uimaan mentiin ihan vain että pyyhe pois ja altaaseen.  Olihan siinä katselemista tietenkin mutta se on kovin luonnollista tuommoisessa ympäristössä.  Kaikki kyllä katsoivat toisiaan mutta kunnioittavasti. Yhtään häiritsevää katsetta en nähnyt enkä läähättäviä miehiä.   Kyllähän ne ihmiset ketkä ei halua että heitä katsotaan, kääntyvät jo vastaanotossa pois.  Onhan se viehättävää kun nainen on niin itsevarma itsestään että antaa vieraiden katsoa niinkun edellä suihkussa.  

Löytyihän sieltä se eurooppalainen klassikkosaunakin missä oli suomalainen harvia ilman kiviä 😂  Oli kyllä kerrassaan jännä mutta positiivinen kokemus.  

https://saunadeco.nl/en/

Klo 20.15 

Vielä näitä punaisia valoja näkyi joitakin ympäri kaupunkia. Semmoisen artikkelin luin että ovat suunnittelemassa näiden siirtämistä yhteen paikkaan pois keskustasta kun on niin paljon turisteja vaan ihmettelemässä eikä käytä palveluita. Sit on nämä tollot jotka koittaa kuvata näitä. Tästä uskalsin ottaa kuvan kun ikkunat olivat tyhjät.   

Semmoisen havainnon tein että noissa töissäkin vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Aamulla ja päivällä ikkunoissa pyörii vanhempia henkilöitä ja illan tullen nuoremmat tulee ilta ja yövuoroon 😆   

Noniin, aika käydä nukkumaan. Hyvää yötä!  

Day 3 Sunnuntai 

Klo 10.30 

Huomenta, ylös ja alas, hotellista ulos. Mietin että jonkun matkamuiston voisi vielä kotiin. Hotellin vieressä oli myymälä missä oli kaiken maailman krääsää mutta hei tommonen kahvikuppihan on hyvä, voi sitten aamukahvia juodessa muistella reissuja. Tuosta "osta joka paikasta kahvikuppi" taisi tulla ihan tapa. 

Ajattelin mennä jo ajoissa kentälle vaikka lento lähtikin joskus 15 aikaan. Kävellessä juna asemalle sattui tuo vesibussikierros matkanvarrelle joten hyvin oli aikaa käydä se siinä.  

Klo 11.09 

Mietinkin mitä nuo ulokkeet tuolla ylhäällä on, opas kertoi että siihen ripustetaan vaijeri ja vedetään pyykinpesukone ylös kerrokseen, kun sen aikaiset portaikot ovat ahtaita. 

Klo 11.29 

Kuvassa joku iso kelluva kiinalainen, oisko ollu ravintola. 

Paikallinen isäntä magneettikalastuksella.  

Klo 11.44 

Amsterdamin Rautatieasema ja juna kohti schipholia. 

Klo 12.44 sciphol panoraama terassi

Kun oli rutkasti aikaa kentältä löytyi myös terassi johon oli nostettu vanha lentokone näytteille. 

Pitihän se ottaa selfie maailman kuulujen matkustajien kanssa 😆

Tässä vielä se näyttelykone. 

Ja kotimatkalle. 

Juha Vuorisen huumori uppoaa vaikka monet ei voi sietää, ehkä se kertoo jotain ihmismielestä. Hänen kirjat ovat varmaan osa syy sille että itsekin näitä kirjoitan pilke silmäkulmassa. 

Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, sitä kun näkee reissuillansa surkeita ihmiskohtaloita ja uusia ihmisiä niin omat murheet tuntuvat pieniltä tai ne muuttuvat vain ratkaistaviksi ongelmiksi.  Usein tuntuu siltä että jotkut murehtii niin itsestä mitättömiltä tuntuvia asioita, kai se on vain joku maailmankatsomus juttu. Esimerkkinä jos sattuu jotain ikävää niin sitä murehditaan sitten viikkotolkulla, kun taas voi sanoa että mitä sitä murehtimaan kun paska on jo housussa.   Tämä tietysti ei kaikkeen päde ja ihmiset ovat erilaisia, mutta kyllähän se vituttaa hetken aikaa jos ostat katukauppiaalta ipadin ja avaat sen kotelostaan niin sieltä löytyy ipadin kokoinen kaakelin pala. (Kävi Napolissa)